 |
Marmon ÄPY-lehden myynnin tuoksinassa Wappuna 1959 |
 |
Marmon ravintola Lidon edessä Wappuna 1959. Huomaa
teekkaripallon sijoittelu kirjaimen O kohdalle. |
 |
Wappu 1959, Marmon ja silloin uusi Citroën ID.
Tuon teekkaripallon jämät me irroitimme tuulilasin kehyksestä
entisöinnin aloituksessa 32 vuotta myöhemmin... |
 |
Marmon Otaniemen legendaarisen
Rantasaunan edessä Wappuna 1959 |
 |
Marmon taitoajossa, huomaa
lentävä keila nuolen kohdalla. Wappu 1959 |
 |
Marmon Helsinhin
Olympiastadionin luona Wappuna 1959. |
 |
Marmon Kaivohuoneen edustalla
Wappuna 1965. Takapenkillä rouva Muuronen. |
 |
Marmon Teekkarikylän
kunnossapidon tallissa
vuonna 1980. Tämä Ratto-lehden artikkeli herätti suuren huolen
Marmonin tulevaisuudesta. |
|
|
Vuonna
1959 eräät teekkarit miettivät sopivaa keinoa vauhdittaa vappulehti
ÄPYn myyntiä. Jotakin ehdottoman puoleensa tempaisevaa oli
keksittävä! Huhu kertoi jossakin Turun suunnassa olevan myynnissä
kaksikymmenluvulta peräisin olevan autovanhuksen. Sepä sopisi
loistavasti tarkoitukseen, joten tuumasta toimeen. MARMON vaihtoi
omistajaa huimaavaan 85.000,- vanhan markan eli noin 143 nykyeuron
hintaan ja sitten teekkari Teuvo Muuronen ajoi sen Helsinkiin. Matkalla
piti tietenkin autoa koetella ja kyllähän se kulki sen minkä tehdas
sille lupasikin eli 120 km/h. Silloisilla hiekkateillä melko hirvittävä
nopeus.
Mukana seurannut "huoltoauto", eli se uudempi auto jolla pojat
olivat autonostoon lähteneet, jäi kauas jälkeen.
Jossakin vaiheessa
Marmonista oli kadonnut ratti. Ehkä jo lentokonehallissa seistessään, ehkä
myöhemmin. Joka tapauksessa Marmoniin oli tehty vanerista uusi ratti,
mutta se ei ollut järin kestävä. Sen tuli sittemmin huomaamaan Teuvo
Muuronen ratin särkyessä tiukassa mutkassa Eläintarhan radalla ns.
"Kuoleman kurvassa". Ratin kehä irtosi, mutta kuskin pidellessä
lujasti puolista kiinni Marmon vältti niukasti eteen tunkeneet lehmukset ja muut
pienemmät esineet.
Ensimmäisen
Wapun jälkeen havahduttiin todellisuuteen. Marmon oli jokseenkin
huonossa kunnossa ja kaipasi kipeästi remonttia. Maali oli kulunut,
sisustus kehno ja moottorikin enemmän tai vähemmän korjauksen
tarpeessa. Siinä kunnossa sitä ei oikein kukaan huolinut, mutta kun
moottori remontoitiin Vanhan Polin pihalla toimineessa korjaamossa ja
kori maalattiin siistiksi niin jo alkoi ottajia löytyä. Tavalliset
teekkarit väittivät omistajaksi TKY:n ja SiMiLi itsensä. Syntyi
lehdistöpolemiikki ja järjestettiin Suuri Marmon Väittely Polilla.
Paikalla parisen sataa kuulijaa kun silloisissa osakuntakokouksissa lie
ollut tuskin puolisen tusinaa. Syntyneestä sopasta ei oikein tahdottu
saada selvää ennenkuin SiMiLi viimein jalomielisesti lahjoitti
Marmonin TKY:lle ja niin kaikki olivat tyytyväisiä.
Kuusikymmenluvulla
Marmon toimi ansiokkaasti TKY:n palveluksessa. Tempauksissa sillä oli
aivan oma osansa toimiessaan esikunta-autona kulkueitten kärjessä
keräämässä puoleensa ihailevia katseita niin Helsingissä kuin
maaseudulla. Kiertueella sen kuljetuskapasiteetti pääsi oikeuksiinsa.
Siihen tuntui mahtuvan n+1 teekkaria ynnä Retuperän torvien lisäksi
megatonni muuta tarpeellista tavaraa.
Vanhaa
autoa oli kuitenkin vaikea pitää kunnossa. Syylari vuoti, sähköt
reistasivat ja vesipumppu veteli jo viimeisiään. Niin Marmon sitten
jäi seisomaan, poistui rekisteristä vuonna -67 ja hautautui jonnekin
Otakaari 20:n talliin kaikenlaisen rojun alle moneksi vuodeksi.
Yllättäen
kahdeksankymmenluvulla Marmon loikkasi romujen alta jälleen
lehtiotsikoihin ja kaiken kansan huomion keskipisteeksi! Ratto-lehti
kirjoitti Marmonin alennustilasta vuonna 1980 otsikoiden juttunsa
raflaavasti: "Marskin
auto romuläjässä - tämä on jo kansallinen häpeä!" Nolon
tilanteen pelastajaksi ilmaantui Espoon
Automuseo ja Rafael Huhta ja niin Marmon siirrettiin museon suojiin
Pakankylän kartanoon, missä se sai seistä kaikessa rauhassa melkein
kymmenen vuotta. |